Arkikristityn ajatuskupla

Aloitin pitkästä aikaa uimisen.

Toisiinsa kompastelevat ajatukseni hiljenevät altaassa: on vain sininen ja ilmakuplien pulina korvissani. Satunnaisesti huomaan viereisen radan vesijuoksijat jotka pomppivat vastaan kuin ongenkohot kesäjärvellä.

Maailmani kutistuu käsiini ja hengitykseen, näen vain sinistä. Vesi kiskoo puoleensa ja kannattelee.

Uimarata antaa ajatuksilleni ja olemiselleni ääret – päästä päähän, laidasta laitaan. Voin ajatella vaikka kuinka monta ajatusta, mutta en voi tehdä niiden eteen mitään.

Päästä päähän, laidasta laitaan. Kun olen murehtinut pois työpäiväni, laatinut kauppalistani, suunnitellut huomiseni, on jäljellä enää hento rukouksentapainen: Hänessä me elämme, liikumme ja olemme.

uusia alkuja

Kunnon ihmisen kuuluu tehdä uudenvuodenlupauksia ja -päätöksiä.

Tammikuu avautuu uusina alkuina, uusina mahdollisuuksina.

Voisin aloittaa uuden harrastuksen.
Pikainen vilkaisu työkalenteriin kertoo muuta.

Voisin ryhtyä syömään terveellisemmin.
Olla sokeriton.
Huokaisen ja syön suklaakonvehdin toisenkin puolikkaan.

Voisin puhua kauniimmin ihmisistä ympärilläni, lukea sivistävämpiä kirjoja, ajatella positiivisemmin, olla tipaton, vipitön, lihaton, vihaton.

Vaan minkä itselleni mahdan?

Onneksi  Joka aamu on armo uus.