Yleensä puhutaan vain maailmanlopusta ja lopun alusta ja ehkä myös lopun lopusta, ja niistä kaikista tulee hyvin pieni ja pelokas olo.
Minua lohduttaa se, että jossain huikean kaukaisessa kaukaisuudessa, jossain niin kaukana etten oikein pysty sitä käsittämään, on olemassa myös maailmanalun alku.
Mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä kauniimmalta ja pyhemmältä se tuntuu.
Koska alkuahan ei voi olla tyhjässä.
On olemassa maailmanalun alku.
Alkupiste.
En tarkoita alkuräjähdystä, vaan sitä että silläkin on alkunsa, ja sitä kai ei ole tiede osannut selittää mitenkään.
Minulle se kertoo että tässä maailmassa, maailmankaikkeudessa, sen olemassaolon sekavuuden uumenissa on mielle, olemassaolemisen järjestys.
On olemassa meiltä salattu rytmiikka ja kauneus.
Se suuri salaisuus avautuu meille joskus hyvin pienissä hetkissä.
Kun halkaiset appelsiinin, sen sisällä on tähti.
*
Kirjoitettu ensimmäisen kerran 2014
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun tervehdyksistä!