Eiksoo äidinleipää, ihmettelee teini.
Minä muistelen menneitä.
Silloin joskus ennen, kun lapsen nenä ei yltänyt työtason reunallekaan, taikinaa tehtiin yhdessä. Kahdet, kolmet pienet hikiset nyrkit leipätaikinassa. Nyt on mun vuoro siunata!
Sielu lepää käden vaivatessa.
Nesteet, hiutaleet, jauhot, hiiva. Ohje on automaattinen.
Toinen käsi tunnustelee taikinan hiljaista ääntä, toisella lisään jauhoja.
Lämmin pehmeä massa kulkee sormien lomassa.
Arkiflow.
Kuka on keksinyt leivän?
Kuka keksi taikinan kohottamisen ja hiivan?
Mistä taikina tietää, että tänään sen on taivuttava limpuksi, huomenna sämpylöiksi?
Kuka kertoo leivälle sen salaiset sanat?
Anna meille tänäkin päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.
**
kirjoitettu useaan otteeseen, yksi tallennus löytyy vuodelta 2012.
Leipä on ihmeellinen asia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun tervehdyksistä!