Aloitin pitkästä aikaa uimisen.
Toisiinsa kompastelevat ajatukseni hiljenevät altaassa: on
vain sininen ja ilmakuplien pulina korvissani. Satunnaisesti huomaan viereisen
radan vesijuoksijat jotka pomppivat vastaan kuin ongenkohot kesäjärvellä.
Maailmani kutistuu käsiini ja hengitykseen, näen vain sinistä. Vesi kiskoo
puoleensa ja kannattelee.
Uimarata antaa ajatuksilleni ja olemiselleni ääret – päästä päähän,
laidasta laitaan. Voin ajatella vaikka kuinka monta ajatusta, mutta en voi
tehdä niiden eteen mitään.
Päästä päähän, laidasta laitaan. Kun olen murehtinut pois
työpäiväni, laatinut kauppalistani, suunnitellut huomiseni, on jäljellä enää hento
rukouksentapainen: Hänessä me elämme, liikumme ja olemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun tervehdyksistä!