maanantai 6. marraskuuta 2017

Arkikristitty unohtaa iltarukouksen

Unen raskaat lonkerot kiskovat puoleensa.
Jotain olen unohtanut.

Voi rakas Jumala, älä pakota minua nousemaan enää.
Ihan varmasti olen tehnyt kaiken.
Olen ruokkinut lapset, kissat, itsenikin.
Olen vastannut kaikkiin sähköposteihin ja valinnut aamun vaatteet valmiiksi.
Pesukoneen hanankin kai suljin.
Ja valokuvauslapun olen allekirjoittanut.
Etsin kumisaappaat ja kuulustelin nuorelta englannin sanat.
Jokaisen teinini kanssa olen puhunut, olen toivottanut hyvät yöt ja suihkussakin olen käynyt.
Enää en jaksa yhtään mitään.

Mitä ihmettä olen unohtanut?

Uni vaatii luokseen, kiskoo kaksin käsin.
Jalat painavat, peitto on lämmin, tyyny pehmeä.

Ai niin, niinhän se olikin:
Kiitos vaan tästäkin päivästä.

Ei, anteeksi, en tarkoittanut sitä niin.
Jumala, siunaa meitä kaikkia. Ja kiitos tästä päivästä.
Kiitos.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahdun tervehdyksistä!