Arkikristityn teologinen kohtaus eläinkaupassa

Nuorimmainen vei minut varta vasten eläinkauppaan katsomaan outoa epäeläintä.

Se näytti rotansikiöltä, jolla oli lohikäärmeen harja ja se taapersi vähän eksyneen oloisena akvaterraarion pohjalla.

Aksolotli.
Pelkkä nimi on kummallinen. lotl-lotl-lotli.
Epäeläin.

Sellaisen epäeläimen takana on pakko olla paljon paljon enemmän kuin sattumanvarainen geenien kasauma.
Pakko.

Kun katsoo aksolotlia akvaterraariossa taapertamassa, voi ihan selvästi kuulla kuinka Taivaan Isä hymisee hiljaista säveletöntä sävelmää rankan luomistyöpäivän loppumetreillä, käytössään maailmankaikkeuden koko luomisenergia ja kaikki maailman aika.
Sitten kohta jo eleleekin pientä elämäänsä aksolotli, päätyy eläinkauppaan ja vie hetkessä minut pyhän äärelle.


*
kirjoitettu ensimmäisen kerran v.2011 aksolotlin kohtaamisen jälkeen